Collaboration, learning, discourse; abstracts

JENNI POUTANEN (Tampere University, Finland): Public meets private at the university? The effects of student-centred learning on facilities
The change into student-centered learning paradigm together with the immersion of mobile technology has affected the way we use and perceive spaces. In a result, university premises are now understood as Learning Landscapes, where whole campus structure is seen as potential learning spaces including formal, informal and social learning spaces. New uses and needs have had an impact on spatial design and the types of spaces are well-established in general level. Then again, the inspections on the whole campus learning spaces are few and concentrate mainly on the alignment of pedagogy and space. However, the focus should be also on the ownership and access in the learning context and other strategic approaches as, for example, the limits of public and private environments have blended.
The goal of this article is to understand campus learning spaces from student perspective for the purpose of benefitting the (strategic) briefing and development of novel learning spaces and services. In order to gain comprehensive view on the contemporary learning spaces in higher education, this study investigates the learning spaces through a multi-perspective framework in two different scales, the micro and meso. The research focuses on one case university campus, and to achieve more comprehensive menu, on pilot cases outside capital region in Finland (N=17) and in Norway NTNU Trondheim (N=6) developed since 2012. The archival documents and floorplan analysis of the cases are complemented with ethnographic observations.
The research findings show a rich menu of spaces and places that make architectural design more complex as many of these spaces can be seen more as activity-based environments rather than spaces allocated for specific uses and users.
Keywords: university, campus, learning landscape, learning space, place, spatial structure, functional structure, layout, private, public

LAURE BRAYER (AAU-CRESSON / Grenoble School of Architecture, France): Hospitality and the City: Video-based Collaborative Design Methods for Open Public Spaces
How to design open public spaces welcoming an heterogeneity of people, uses and practices? How to make a city capable of hospitality towards actuals and future activities? The French theory of Ambiance (Amphoux, Thibaud & Chelkoff, 2004), developed in the frame of architecture schools these last 40 years, invites us to pay attention to inhabitant expertises (Augoyard, 1979), to the situated ordinary practices and tactics (De Certeau, 1980; Whyte, 1988), and the entanglement of material, social and sensory dimensions in every urban experiences (Thibaud, 2015).
Building on this theory, this paper address methodological issues in order to comprehend and design urban spaces that we could qualify as “open”: spaces capable of showing openness and hospitality to the experiences that one can (or could) do there.
We will propose to take a closer look at the filmic approach set up to help collaborative urban design. Video recordings, if carried out with consideration, can offer a dynamic and sensitive representation of urban spaces, including practices unfolding at the same time as the material qualities of the place, which welcomes them (Brayer, 2016). More specifically, this paper intends to focus on the question of filmic reception: from a collective experience of reception, we believe that video can become the base of a dialogue between people who are invited to share about their own experiences of urban public places. Through this time of exchange, seen as part of the design process, it is ultimately about bringing out the multiple ways of perceiving and practicing a public space in order to collectively think about its future. This reflexion will be based on videos and debates made in a pedagogical frame.
Keywords: urban design, public spaces, ambiance theory, filmic approach, collaborative design methods

JENS BRANDT (Tampere University, Finland), ROBIN LYBECK (Åbo Akademi University, Finland): Pedagogy of the Urban – Game based learning, Active citizenship and urban development – in with and for the city of Salo, Finland
The paper will explore the “transformational power of the urban” and how to (learn to) transform “in, with and for the city” It will analyze examples of transformational spaces from the Athens Agora as “the cradle of democracy” to the origins of present day Municipal Movement and the democratic innovations in Barcelona.
The paper will use the examples to explore the role of space – public space in classic Greece and the openness and porosity of “Vague Spaces” (Larsen, 2014) (Lilliendahl Larsen & Brandt, 2018) and how space is linked to a concrete body presence that is already the first embryonic step in a transformation “in, with and for” the urban. The paper will look at situated, experiential and performative pedagogy and analyze concepts such as Action Research (Nielsen & Nielsen, 2006) Learning by Doing (Dewey, 2004) and Situated Learning (Lave & Wenger, 1991)
Going deeper into the work of Jane Addams and Ellen Gates (Addams, 1990) and the Hull House settlement to see how this played into the thinking of Dewey (Dewey, 2004) (Elkjaer, 2018) the paper will discuss how educatio
n can be combined in a more hands on “learning by doing” pedagogy and make universities play a more active societal role (Benson, Harkavy, & Puckett, 2007) The paper will conclude by presenting the results of a game based learning process “PlaySalo” with focus on Active citizenship and Urban development. A younger generation provides a “fresh look” at both the present situation and future transformations and can function as an opening for a broader discussion and action in the city of Salo.
Keywords: pedagogy of the urban, Dewey, Henri Lefebvre, Lave and Wenger

PILVI NUMMI, EVELIINA HARSIA (Aalto University, Finland): Miten arkkitehtuurista keskustellaan sosiaalisessa mediassa? [In Finnish]
Sosiaalinen media muokkaa ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä, joten ei ole samantekevää, miten somessa keskustellaan yhteiskunnallisista asioista, kuten arkkitehtuurista. Toisaalta sosiaalinen media tekee näkyväksi ihmisten arjen virtaa, siinä tapahtuvaa viestintää, kokemuksia ja näkemyksiä. Tästä syystä sosiaalinen media on kiinnostava lähde myös arkkitehtuurin ja erityisesti arkkitehtuuriin liittyvän julkisen keskustelun ja kokemusten tutkimukselle.
Julkinen keskustelu arkkitehtuurista, siihen liittyvistä arvoista, mielipiteistä ja kokemuksista on viime vuosina lisääntynyt. Erityisesti kriittiset äänet modernin arkkitehtuurin laadusta ja ulkoisesta ilmeestä ovat lisääntyneet. Voidaan ehkä sanoa, että käynnissä on jonkinlainen arkkitehtuurikapina, kuten eräät kansalaisaktivistit ilmiötä kuvaavat (HS 3.2.2019). Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, ettei suunnittelijoiden ja ympäristön käyttäjien kokemukset esteettisesti hyvästä ympäristöstä aina kohtaa (Mattila 2003). Lisäksi on havaittu, että ihmiset saattavat kokea arkkitehtuuriin liittyvistä kokemuksista puhumisen hankalana, vaikka kyse olisi omasta arkiympäristöstä, kuten asunnosta (Miilumäki ym. 2019).
Sosiaalisessa mediassa arkkitehtuurikeskustelua käydään muun muassa eräissä Facebook-ryhmissä, joista esimerkkejä ovat Arkkitehtuurifoorumi-, Arkkitehtuurikapina – ei enää rumia laatikoita - sekä Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmät. Keskustelu näyttää polarisoituneen ja kuilu kansalais- ja asiantuntijakeskustelun välillä on suuri. Tämän käynnissä olevan tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten arkkitehtuurista keskustellaan sosiaalisessa mediassa, kuka keskusteluun osallistuu ja minkälaisiin asioihin keskustelu painottuu. Tutkimuksen kohteena on kolme edellä mainittua Facebook-ryhmää, joissa käytävää keskustelua tutkitaan seuraamalla keskustelua ulkopuolisena havainnoijana. Keskustelun sisältöä analysoidaan pääasiassa laadullisin menetelmin pyrkien tunnistamaan esimerkiksi, minkälaiset arkkitehtuurin ulottuvuudet keskustelussa tulevat esiin sekä minkälaisia käsitteitä keskustelussa käytetään.
Analyysin lähtökohtana ovat ympäristöpsykologian teoriataustaan pohjautuvien ympäristön koetun laadun ulottuvuudet, jotka voidaan jaotella esimerkiksi seuraavasti: ympäristön ulkoinen ilme, sosiaalinen ilmapiiri, toimintamahdollisuudet sekä tunnelma. Alustavien analyysien perusteella näyttää siltä, että arkkitehtuuriin liittyvässä julkisessa keskustelussa korostuvat ulkoiseen ilmeeseen liittyvät seikat. Ympäristöpsykologian teoria ei yksin riitä jäsentämään arkkitehtuurin ulkoisen ilmeen tekijöitä syvällisellä tasolla. Aineistolähtöinen analyysimme tuokin lisätietoa siitä, miten ihmiset arkkitehtuurin ulkoisesta ilmeestä puhuvat ja minkälaisia kokemuksia he siihen liittävät. Johtopäätöksinä pyritään esittämään näkökulmia siihen, miten voitaisiin edistää monipuolista julkista keskustelua arkkitehtuurin laadusta ja sen kokemisesta
Asiasanat: arkkitehtuuri, julkinen keskustelu, kansalaiskeskustelu, koettu laatu